Nälkä.

Onnistunut päivä, yhtäkään herkkua en ole naamaani tunkenut vaikka mieli tekisi valtavasti. Tilaisuus tekee varkaan. Koti on hiljainen, mies ei ole kotona ja lapset nukkuu. Mikäs tämän oivallisempi tilaisuus palkita itsensä... niin mistä?! Herkuihin ja ahmintaan lankeaminen ei todellakaan ole palkitsevaa. Siitä seuraa henkinen helvetti, niin järkyttävä että se saa puistattavia ajatuksia mieleen. Elämän halua katoaa. Ahminta kohtausta seuraa väistämättä lenkkeily, ulostus ja tällä viikolla ohjelmaan tullut oksennus. Tähän ajaa paniikki painon noususta jolle on vahva peruste: painoni on noussut lyhyessä ajassa, noin kuukaudessa jopa 6 kiloa ahmintakohtauksien myötä. Tilanne joka ajoi minut todellisen hätähuudon partaalle oli kahdessa päivässä ahmittu 5 kiloa painoa. Olin umpikujassa.

Aloitin hoidon ammattilaisen avulla sairauttani vastaan hiljattain. Ensimmäiseltä kerralta hoito ohjeeksi sain kirjata ylös tunteitani ennen syömistä ja syömisen jälkeen. Tein sitä muutamana päivänä ja se oli todella rankkaa jota en olisi uskonut. Kirjaaminen kuitenkin jäi ja ahminta kohtaukset saivat vallan. Tänään sain uusia neuvoja: säännöllinen ruokailu, normaalia ruokaa, tunnepäiväkirjaa... kalorien laskenta pois. Tätä yritän tästä päivästä alkaen noudattaa ja toivon onnistuvani.

Tämä päivä on siis sujunut hyvin. Olen syönyt normaalisti. En tosin niin monta kertaa päivässä kuin pitäisi mutta kuitenkin ruokaa ja niin että tästä on taistelu hyvä aloittaa!

Pelottaa.

Pelottaa se että tämän kirjoituksen suljettua en hallitse itseäni.